Viime viikolla eduskunnan täysistunnossa keskusteltiin hallituksen esityksestä laiksi sukupuolen vahvistamisesta eli ns. translain muutoksesta. Lain mukaan kuka tahansa täysi-ikäinen voisi jatkossa muuttaa sukupuolensa ilman lääketieteellistä perustelua. Tähän asti translaki on kohdistunut sukupuolidysforiasta kärsiviin henkilöihin eli sukupuoliristiriitaa kokevaan vähemmistöön. Jos translaki hyväksytään, kuka tahansa saa vaihtaa sukupuolen vuoden välein omaan kokemukseensa perustuen.
Eduskunnan käsittelyssä oleva translaki ei taida kuitenkaan koskea ensi sijassa transihmisten asemaa, vaan niiden ihmisten, jotka voisivat käyttää väärin tätä huonosti valmisteltua lakia. Hallituksen esitys pikemminkin heikentäisi transihmisten sekä naisten ja tyttöjen asemaa. ”Naisten" tekemien seksuaalirikosten määrä on räjähtänyt maissa, joissa lakia on muutettu esitetyllä tavalla. Jos laki hyväksytään Suomessa, ei ole epäilystäkään että naisiin ja tyttöihin kohdistuva häirintä ja ahdistelu lisääntyvät meilläkin entisestään. Myös monet transihmiset vastustavat lakiesitystä, joka toteutuessaan karnevalisoisi heidän todellisen ongelmansa.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan enemmistö olisi valmis mahdollistamaan sukupuolen vaihtamisen myös alaikäisille. Alaikäinen ei saa lain mukaan käyttää alkoholia, ei ostaa tupakkatuotteita, ei pelata rahapelejä, eikä hankkia passia ilman huoltajan lupaa. Juridisen sukupuolen vahvistaminen omalla ilmoituksella ja peruuttamattomien kirurgisten toimenpiteiden tekeminen kehoon ennen täysi-ikäisyyttä tuntuu turhan heppoiselta ratkaisuvaihtoehdolta sukupuolidysforiasta kärsivän nuoren pahoinvointiin. Lapset ja nuoret kaipaavat ympärilleen kuuntelevia ja turvallisia aikuisia, jotka antavat heille kasvurauhan. Ylipäätään, sukupuolen määrittelyssä on syytä käyttää arkijärkeä, sekä tehdä se lääketieteellisin ja biologisin perustein.
Ilman sen kummempia salaliittoteorioita tekee mieleni kysyä, mikä on translain muuttamisen ja koko pride-ideologian perimmäinen tavoite? Onko agendana yhteiskunnan perusteiden murentaminen romuttamalla avioliitto-, perhe- ja sukupuolikäsitys, ja sitä kautta valmistaa tietä valtiojohtoiselle totalitarismille?
Eduskunta hyväksyi 1. helmikuuta niin kutsutun translain eli sukupuolen vahvistamista koskevan lakiuudistuksen äänin 113-69. Laissa muun muassa erotettiin sukupuolen oikeudellinen vahvistaminen lääketieteellisestä tutkimuksesta ja hoidoista. Tähän asti translaki on kohdistunut sukupuolidysforiasta kärsiviin henkilöihin eli sukupuoliristiriitaa kokevaan vähemmistöön. Maaliskuun alusta lähtien kuka tahansa saa vaihtaa sukupuolen omaan kokemukseensa perustuen. Juuri hyväksytty laki ei koske kuitenkaan ensi sijassa transihmisten asemaa, vaan niiden ihmisten, jotka voivat käyttää väärin tätä huonosti valmisteltua lakia. Laki pikemminkin heikentää transihmisten sekä naisten ja tyttöjen asemaa. ”Naisten" tekemien seksuaalirikosten määrä on räjähtänyt maissa, joissa lakia on muutettu samalla tavalla kuin nyt Suomessa. Ei ole epäilystäkään, että naisiin ja tyttöihin kohdistuva häirintä ja ahdistelu lisääntyvät meilläkin entisestään. Myös monet transihmiset vastustivat lakiesitystä, joka nyt karnevalisoi heidän todellisen ongelmansa.
Translain uudistus ei sentään ulotu alaikäisiin, mutta mietintöön tuli äänin 93-83 alaikäisiä koskeva lausuma, jonka mukaan valtioneuvoston täytyy arvioida tarvittavat säädösmuutokset transsukupuolisten lasten ja nuorten itsemääräämisoikeuden edistämiseksi sukupuolen vahvistamisessa. Lasten kasvurauha siis hylättiin. Alaikäinen ei saa lain mukaan käyttää alkoholia, ei ostaa tupakkatuotteita, ei pelata rahapelejä, eikä hankkia passia ilman huoltajan lupaa. Juridisen sukupuolen vahvistaminen omalla ilmoituksella ja peruuttamattomien kirurgisten toimenpiteiden tekeminen kehoon ennen täysi-ikäisyyttä tuntuu turhan heppoiselta ratkaisuvaihtoehdolta sukupuolidysforiasta kärsivän nuoren pahoinvointiin. Lapset ja nuoret kaipaavat ympärilleen kuuntelevia ja turvallisia aikuisia, jotka antavat heidän kasvaa rauhassa.
Translain muutoksella on vaikutuksensa myös urheiluun. Kaikki lajiliitot eivät ole määritelleet ehtoja transurheilijoiden osallistumisesta kilpailuihin. Monissa lajeissa transsukupuolisuus on musertamassa naisurheilun sadan vuoden tasa-arvotyön. Sukupuolen vaihtamista voidaan verrata dopingiin, jolla haetaan menestystä hinnalla millä hyvänsä.
Ilman sen kummempia salaliittoteorioita tekee mieleni kysyä, mikä oli translain muuttamisen, ja mikä on ylipäätään koko pride-ideologian perimmäinen tavoite? Agendana taitaa olla yhteiskunnan perusteiden murentaminen romuttamalla avioliitto-, perhe- ja sukupuolikäsitys, ja sitä kautta aiheuttaa entisestään lisää hämmennystä yhteiskunnan tärkeimmän instituution, perheen ympärille.
Järjen ääni on hävinnyt päätöksenteosta tällä eduskuntakaudella. Seuraavan eduskunnan on korjattava myös tämä järjetön sukupuolilaki. Äänestä Suomeen suunnanmuutos!
